Proud To Be A Grizzly

Vitsit miten aika lentää! Taas viikonloppu ja must tuntuu et vastahan oli viikonloppu, ei sillä että se mua haittais, sillä koulun käynti täällä on ihan yhtä väsyttävää kun Suomessakin. Asiat joita käydään eri kursseilla läpi ei ole kovin hankalia, mutta kotitehtäviä tulee sitäkin enemmän. Ja ne kotitehtävät vie paljon aikaa, ne on yleensä pelkästään sanaselityksiä, jotka voi kopioida suoraan kirjasta, mikä on tosiaan helppoa, mutta ärsyttävää käyttää niin paljon aikaa semmoseen.
 Perjantaina meillä oli economicsin tunnilla testi kappaleesta, joka oli ollut kotitehtävänä. Kysymykset oli ihan samoja mitä kotitehtävä monisteessa ja muistin suurimman osan niistä, ihmettelin kyllä vähän miten kaikki muut oli niin nopeita ja mulla jäikin sit muutama kysymys vastaamatta ajan puutteen takia. Vasta kun testipaperit oli kerätty pois, tajusin että kaikki muut oli käyttäneet kotitehtävä monistetta apuna, mikä oli siis ollut tarkoituskin. Koko ideana olikin ollut vaan nähdä miten hyvin oltiin tehty kotitehtävät ja kopioida vastukset suoraan testiin, ei käynyt kyllä mielessäkään tommonen näin kuuliaisena lukiolaisena haha :D

Eilen oli myös kauden ensimmäinen ja samalla mun elämän ensimmäinen jenkkifutis-peli! Oltiin jo aikasemmin viikolla sovittu muutaman mun cross country tiimiläisen kanssa et mennään yhdessä kattomaan sitä. Siispä lähettiin joukolla treeneistä jo neljältä (ja pelastuttiin 45 minuutin juoksulta!), jotta ehdittäisiin näkemään myöskin Junior Varsityn-peli joka alkoi jo 4:30 PM. Katsomo oli tossa vaiheessa aika tyhjä, sillä suurin osa on kiinnostunut ainoastaan Varsityn pelistä. 
Olin yllättynyt miten hidastempoista amerikkalainen jalkapallo onkaan verrattuna socceriin; peli pysähtyy jatkuvasti ja aloituspaikkaa siirretään (ei tosiaan ole ihan tää termistö kunnossa) niin tuntuu ettei peli etene millään. Joka tapauksessa oli ihana kokea se paljon puhuttu "high school spirit" ! Tunnelma oli katossa ja mäkin siellä kannustin kurkku suorana meijän joukkuetta,- go Central Grizzlies! Cheerleaderit huudatti porukkaa ja kaikki oli ihan mukana huutamassa ja tanssimassa. Loppujen lopuks hävittiin 26-27 mikä on kyl harvinaisen ärsyttävä lukema, oltiin niiin lähellä! Kaikenkaikkiaan upee ilta, ihan kun suoraan elokuvasta haha :D

 

 

 

 

 

Pelin aikana näin muutaman tutun ihmisen ja on kyl niin kiva tunne aina kun joku moikkaa
ja muistaa mun nimen. Huonompi homma on et mä en millään muista heidän kaikkien nimiä...Myöskin muutama opettaja oli peliä katsomassa. Kemian opettaja, kuultuaan mun olevan ensimmäistä kertaa kattomassa jenkkifutista, alkoi perusteellisesti selittää mulle sääntöjä ja mä koitin parhaani mukaan tajuta niitä. Yksi tosi erilainen asia Suomeen verrattuna on just toi opettajien tuttavallinen käyttäytyminen vapaa-ajalla ja myös koulussa. En tiiä onko mulle vaan osunu Suomessa kaikkein virallisimmin käyttäytyvät opet, mut mun mielestä on hauska miten useimmat opettajat on melkein kuin sun kavereita kun heitä näkee koulun jälkeen salilla, urheilukentällä tai tässä tapauksessa futis pelissä.

Ensi keskiviikkona olis ensimmäinen cross country-meet mut päätettiin yhdessä valmentajan kanssa etten osallistu vielä siihen. Siitä seuraava meet eli kilpailu on 13.9. ja tämä kisataan Morro Bay nimisessä kaupungissa Californian rannikolla, so excited! Koulussa on alotettu työskentely oikeen kunnolla ja eilen saatiin tabletit, jotka siis annetaan jokaiselle meidän koulussa. Ite oon vähän skeptinen tablettien todellisesta hyödystä, Rellussa niitten käyttö oli ainakin vähän kankeeta. No saa nähä! 
 xxx Pihla