"Don't cry because it's over.Smile because it happened." - CXC

Nyt se on sit ohi, nimittäin cross country season. Torstaina meillä oli viiminen kisa, ja olin ihan itku kurkussa kun viimistä kertaa tehtiin meijän joukkueen kannustushuuto. Meijän joukkue oli tosi pieni verrattuna muoden koulujen joukkueisiin, eikä me edes oltu siitä parhaimmasta päästä, mut koko joukkueesta tuli mulle tosi tärkee,-melkeen kun toinen perhe täällä. Sen porukan kanssa kummiskin vietin joka päivä tunteja reeneissä ja bussia odotellessa, ja lisäksi vielä kaikki kisareissut.
 - Tähän varoituksena vielä ennen kun alatte lukemaan ja kyllästytte totaalisesti, että tuli aika pitkä postaus monen kuvan kera-

En tosiaankaan ole mikään kestävyysjuoksija, ja vähän huolestutti koko lajin aloittaminen, mut loppujenlopuks aloin oikeestaan tykkämään cross countrysta ja vaikka en ois ikinä uskonut tätä sanovani, mulle tulee ikävä joukkueen lisäksi, sitä juoksemista.
Kisoissa juostaan high school tasolla 3.1 mailin matkaa, eli 5km. Ekoissa kisoissa juoksin sen noin 28-30 minuuttiin ja olin aina ihan loppupäässä. Tosin osasyynä oli että Woodward Park, jossa useimmat noista kisoista oli, on ihan hirvee reitti juosta koska se on niin mäkinen.
Mun paras aika 5 kilometrille on 24:28 jonka juoksin Kingsburgissa muutama viikko sitten, tosi tämä reitti oli melkeen kokonaan tasamaata, mut ei se mitään oon siitä tosi ilonen joka tapauksessa, vaikka en tolla ajalla tosiaankaan missään kärkikamppailuissa ollut :D
Kun vielä paransin mun Wodward Parkin ennätystä melkein kahdella minuutilla vikoissa kisoissa, niin jäi tosi hyvä mieli koko lajista :)

 

Kisa tunnelmaa

  Varsity girls❤

 

 Meijän ilmeet kertoo kaiken :'D

 

 Tästä näkee vähän mimmosta maasto on Woodward Parkissa

 

 

 Mun valmentaja ilmotti mun nimen aina kisoihin "Pihla Numminen (Fin)" - always made my day haha :D

Meidän joukkue oli siis aivan mahtava, jos joku ei vielä sitä ymmärtänyt. Meistä tuli tosi läheisiä, osittain varmaan johtuen siitä että joukkueeseen kuului parhaimmillaan vaan parisenkymmentä jäsentä, ja oon ainakin saanut sen kuvan et muissa kouluissa tällä alueella on vähintään kakskymmentä tyttöä ja kakskymmentä poikaa joukkueessa. Kisoissa kaikki kannustaa toisiaan ja juoksee reitin eri osiin huutamaan kun juokset ohitse. Kaikki parhaat ja hauskimmat muistot on myöskin kisareissuilta.
 Meillä oli varmaan huonoin tuuri ikinä vessojen kanssa joka paikassa missä ikinä juostiinkaan,- joko kamala kiire enne kisan alkua, vessapaperi lopussa, ihan hirveen pitkä jono koska koko alueella oli vaan yksi vessa, ja parhaimpana Morro Bayn kisa josta ei millään löydetty vessaa, ja varsity-tyttöjen kisa oli alkamassa 15 minuutin päästä ja lopulta vallattiin poikien vessa, josta ei kuitenkaan ollut iloa pitkään koska joku valmentaja tuli häätämään meijät ulos sieltä. Kuulostaa varmaan ihan typerältä kirjottaa tämmösestä aiheesta näin pitkästi, mut tää oli ihan tosissaan kauhee struggle joka kerta, mietippä mimmosta ois yrittää juosta viisi kilometriä ilman vessakäyntiä XD
 Mulla oli tosi hauskaa reeneissä, meillä oli ihan omat inisde läpät joukkueen kesken. Kun oli rankat harjoitukset, niin yhdessä joukkueena kärvisteltiin ja sit taas palautuspäivinä saatiin juosta ihan rauhassa ja jutella. Kisabussissa nukuttiin, naurettiin nukkujille, laulettiin ja kiisteltiin jalkapallo joukkueista. Kisoissa jännitettiin yhessä ja arvosteltiin muita juoksijoita, ja parhaana kisojen jälkeiset palautus juoksut, syömässä käyminen koko joukkueen kanssa ja kaupungilla kiertely aika kun oltiin Fresnon ulkopuolella kisoissa.
Aikasemmin mainitsin ettei meijän joukkue ollu mikään kaikista parhain, mutta muutama tyttö ja poika on kyllä hyviä juoksijoita, niin että he ovat aina 40:n parhaan joukossa. Siitä huolimatta, kun meillä viime viikolla oli Fresno-Clovis alueen kisat niin oltiin ihan viimisiä koko joukkue, yksikään meidän tyttöjen varsity-joukkueesta ei siis onnistunut voittamaan yhtäkään tyttöä muista kouluista ja se oli kyl niin noloo. Kat meni niin pitkälle että käänsi Central-paitansa toisinpäin niin ettei näkyny mistä koulusta oltiin :'D

 Go Central...! Jäätiin jälkeen heti kisan alussa :D

 

 #CXC



Meijän nike sukat, huomatkaa komea tan line oikeessa yläkulmassa xD

Cross country oli kokonaisuudessaan aivan upee kokemus!! Pääsin kokemaan miten mahtava joukkuehenki täällä on, tutustuin ihan uuteen lajiin, ja pääsiin käymään monissa kaupungeissa ympäri keski-Californiaa! Oon niin surullinen siitä että kausi loppui, jotenkin ihan tyhjä olo kun mun elämä kuitenkin pyöri niin vahvasti cross countryn ympärillä. Nyt kuitenkin vaan pää pystyyn ja huomenna _vihdoinki_ soccer tyroutsit joissa tarkotus on antaa kaikki mitä mulla on annettavana, saa nähä onks se tarpeeks :D

Loppuun vielä kuvia cross country banquetista, kauden päättämistilaisuudesta, jossa jaetaan palkintoja ja kukitetaan seniorit. Me pidettiin tämä Aerosports nimisessä paikassa, joka on trampoliini paikka, tosi samantyylinen kuin skywalk josta aikasemmin kirjotin viime postauksessa.

 Seniors

Mut palkittiin tosiaan täällä; en todellakaan odottanu mitään palkintoa ja olin niin ilonen ja liikuttunu tästä!

Thank you for the awesome season!❤❤❤

-Pihla