Rakastan joulua ja joulun odotusta, joten mulle sopii oikein hyvin amerikkalaisten jouluhössötys. Kuitenkin kaikkien joulu koristeluiden ja ostosten tekemisten lomassa mulle on tullut se niin paljon puhuttu vaihtarin "joulu masennus" tai en ees oikeen tiiä miten sen vois sanoiksi pukea. Viime aikoina mulla on vaan ollut paljon enemmän ikävä kotiin, varsinkin tällä viikolla oli hetkiä kun teki vaan mieli käpertyä sänkyyn ja ikävöidä kotiin.
Ensi viikolla meillä on finalsit, eli kokeet joissa kysytään kaikkia niitä asioita jotka on syksyn aikana käyty läpi. Finalsit on torstaina ja perjantaina ja niiden päätarkoitus on kuulemma saada kaikki oppilaat tulemaan kouluun vielä viimeisinä päivinä, sillä jos ei tee final-koetta niin saa hylätyn koko syyslukukaudesta (näin ainakin ymmärsin...) Ei sillä että kokeista olisi jotenkin hankala saada hyviä numeroita, tai että koulu muutenkaan olisi hankalaa, mutta tää läksyjen määrä on jotain ihan uutta. Kaikkein turhauttavinta on, että suurin osa läskyistä on suoraa kopiointia kirjasta vihkoon ja esimerkiksi governmentin kokeessa saa käyttää muistiinpanoja, joten kopioidaampa sitten vielä vihosta kokeeseen. Tällä viikolla mulla oli siis ihan hirveesti läksyjä ja kaiken kukkuraksi sain hylätyn Algebra 2:n kokeesta ( just kun pääsin sanomasta miten on helppo saada kokeista hyviä numeroita heh... uusinnasta tuli kuitenkin A niin ei se mitään ), en oikee vieläkään tiiä miten siinä niin kävi. Joka tapauksessa mulla ei todellakaan ollut hyvä viikko ja sit vielä kemian projektissa meidän piti käyttää exceliä taulukon tekoon enkä millään muistanut miten kaiki hienosäädöt toimii. Suomessa isi ois heti apuna mut täällä ei oikein kukaan osannut neuvoa ja siinä turhautumisessa tuli pari kyyneltäkin tihrustettua kun aattelin vaan et vitsit haluun kotiin ihanaan Suomeen perheen luo... Just tollaset pienet jutut saa mut nykyään ihan itkun partaalle, kuinka typerältä se kuulostaakaan.
Joulun lähestyminen on myöskin saanut mussa aikaan hienoisen paniikin siitä miten mun täytyy käyttää kaikki valveilla olo aika niin ettei varmasti kaduta et jätin jotain tekemättä. Tehtiin jopa Christinan kanssa bucket list siitä mitä kaikkea täytyy vielä ehtiä tekemään, vähän aikasta ehkä mutta tuntui hyvältä saada konkreettinen lista niin ettei tarvii huolehita siitä missä haluaa käydä ja mitä tehdä ennen kotiin paluuta, joka edelleen kaikesta ikävöinnistä huolimatta pelottaa mua ihan hirveesti, en osaa ees kuvitella miten kamalaa hyvästien sanominen tulee olemaan!! Aika negatiivis-painotteinen postaus tuli, mutta miks väkisin yrittää keksiä jotain postiviista kirjotettavaa. Nyt kuitenkin haluun nauttia joulun odotuksesta, en malta odottaa että saan kokea vähän erilaisen joulun!
Tän postauksen kuvitus on Veteran's Day paraatista, joka oli 11. marraskuuta, vähän niinkuin kaatuneiden muistopäivä Suomessa. Eli siis muistellaan sota veteraaneja ja heitä jotka tälläkin hetkellä ovat sota- ja rauhanturvaamis-tehtävissä eri puolilla maailmaa. Me osallistuttiin tähän Fresnossa järjestettävään paraatiin ( joka on muuten USA:n suurin Veteran's Day paraati
) VFW - Veterans of Foreign Wars - järjestön mukana, johon mom kuuluu. Paraati oli hieno muistutus siitä miten isänmaallisia amerikkalaiset ovatkaan. Oli tosi upea kokemus kulkea paraatissa kun tuhannet ihmiset osoittivat suosiotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti