Hetki vierähtänyt siitä kun tänne viimeksi kirjottelin, eipä oo oikeen ollut mitään kirjottamisen aihettakaan. Eilen mulle nousi ihan yhtäkkiä tosi korkee kuume ja koko päivä on mennyt lähinnä makoillessa, vaikkakin mulla onkin tänään jo paljon parempi olo.
Tällä viikolla alkoi koulu, oli siis ihan mukavan pituinen joululoma meillä! Koko viikko oli muutenkin tosi rento sillä täällä Kalifornian keskilaaksossa, jossa Fresnokin sijaitsee, on ollut todella sumuista koko viikon ajan, ja siispä foggy day scheduleita oli kolmena päivänä. Eikä koulun alkun siirtäminen muutamalla tunnilla riittänyt, vaan maanantaina ja keskiviikkona school district (ei tuu millään mieleen miten näitä sanoja voisi suomentaa...) julisti foggy day schedule Plan D:n, joka tarkoittaa että koulubussit eivät tule ollenkaan hakemaan. Perjaatteessa koulu alkaa 11:25,mut koska busseja ei tule suurin osa oppilaista jättää tulematta kouluun. Ainoastaan oppilaat jotka kävelevät (eipä heitä kovin montaa ole) ja vanhempien kyydillä tulevat, saapuvat kouluun ja heistäkin suurin osa jättää tulematta, koska koulussa ei juuri mitään tapahdu.
Näiden lisäksi meillä oli torstaina Plan C, eli siis bussit tulivat aamulla, mutta koulu alkoi vasta 11:25 ja tunnit olivat puolen tunnin mittaisia, ettei kyllä kovin raskas päivä ollut :D
On ihan paras fiilis herätä aamu kuudelta ja huomata et mom on laittanut viestiä, että on Foggy Day schedule, ja sit vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia! Yksi niistä asioista joita suomalaisessa lukiossa tulee varmasti ikävä haha!
Vaikkakin nämä sumuiset päivät herättävät suurta iloa koululaisissa, ne aiheuttavat paljon onnettomuuksia kun ihmiset eivät yksinkertaisesti näe eteensä. Risteyksissä ei auta kuin avata auton ikkunat ja kuunnella onko joku tulossa.
Eipä täällä muuten sen kummempia, arkipäivät kuluu koulussa ja koulun jälkeisissä yleisurheilu reeneissä. Mulla on vaihtovuoden puoliväli jo ohi, en tosiaan mitään päivälaskuria ole laittanut pystyyn, tuntuu et jos tietäisin tarkan päivämään, niin se alkaisi ahdistamaan kauheesti. Tästä huolimatta mulla on takaraivossa tieto siitä että aika tulee menemään hirveen nopsaan... Meillä on kuitenkin vielä vaikka mitä suunnitelmia ennen kuin graduation ja kotiin paluu koittavat, siispä koitan vaan elää hetkessä ja nauttia kaikesta tästä kun se on vielä mahdollista.
Yksi suurimmista asioista joita vaihtovuodelta odotin oli tietysti oppia puhumaan englantia sujuvasti. Musta tuntui et puhuminen sujui joskus marras-joulukuussa jo ihan mukavasti ja nyt yhtäkkiä tuntuu et menee sanat koko ajan ihan sekasin? :D Toivottavasti tää menee pian ohi heh!
Loppuun vielä muutama kuva mun kaverin Pryscillan 18-vuotis synttärijuhlista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti