Powderpuff

Heippa!
Eilen oli powderpuff football - peli eli siis senior ja junior tytöt pelaa toisiaan vastaan jenkkifutista ja varsity-football pelaajat toimii cheerleadereinä! Mun on nyt pakko kirjottaa tästä ihan erikseen kun tänään on ollu kauhee nyt-se-on-ohi-masennus ja ehkäpä asiotten tänne purkaminen helpottais :D Tähän vielä jälkeenpäin lisäyksenä/varotuksena, että tuli aika yksityiskohtainen teksti kun haluan ite muistaa nää kaikki jutut et voi olla vähän puuduttavaa luettavaa hups xD (+pahoittelut kuvien laadusta...) 

Heti syksyllä kun kuulin että toukokuussa pelataan powderpuff-peli, tiesin et mä haluun pelata senioreiden joukkueessa, varsinkin sen jälkeen kun löysin mun rakkauden jenkkifutikseen. Treenit alkoi viime tiistaina, joten ei tätä peliä varten ihan hirveesti harjoteltu. Valmentajina toimi 7 senior football playeriä, mikä oli ihan kiva ja tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Ekoissa reeneissä meillä oli tryoutsit, joissa otettiin selville mitä paikkaa kukin tulisi pelaamaan. Halusin päästä running backiksi, (okei tehään jo tässä selväksi ettei mulla ole mitään hajua näitten suomenkielisestä versiosta, jos semmoista ees on olemassa) jonka hommana on juosta pallon kanssa maalialueelle ja tehdä touch down, joka oli meidän pelissä 7 pisteen arvoinen. Aluksi musta koitettiin saada wide receiver, joka on perjaatteessa kuin running back, mutta hänen täytyy saada pallo ilmasta kiinni, kun taas running backille se yleensä ojennetaan (välillä syötetään) quarter backin toimesta. Eihän siitä mitään tullut kun oon tämmönen mämmikoura, mut onneks koutsit pian sanoi että suht. nopeana mun paikka on running backinä.

 Running Backs & coach Carlos

Meitä oli 4 tyttöä RB:inä, joista jokaisella oli omat heikkoutensa ja vahvuutensa, usein reenattiin ihan vaan meijän oman valmentajan kanssa, mutta myös koko joukkueen kanssa. Vaikka me ei pelattukkaan sitä ihan perinteistä tackle-footballia, vaan flag football, jossa kaikilla hyökkääjillä roikkuu vyöstä kaksi keltaista lippua ja joita  vastustajat koittavat vetää irti, niin kyllä silti pääsi kokemaan kuinka fyysinen laji amerikkalainen jalkapallo onkaan. Mulla oli parin ekan reenikerran jälkeen molemmat polvet auki ja paikat kipeinä pohkeista selkään, sen jälkeen kun mut oli muutaman kerran taklattu maahan rähmälleni.
Vasta kun alettiin kunnolla harjottelemaan, tajusin miten monimutkainen peli jenkkifutis onkaan, kuinka jokaisella askeleella on tarkoitus ja kuinka sitä palloa kuuluukaan pitää kun sen kanssa juoksee. Myös erilaisia taktiikoita ja liikkeitä on kymmeniä.

Pelin alussa juostiin yksitellen kentälle ja sanotaanko vaikka näin et jos en ois tiennyt niin en ois tajunnu et kuuluttaja koitti sanoa mun nimeä haha

Eilen oli kauan odotettu peli Koligian Stadiumilla, jolla siis oikeatkin futis pelit pelataan. Olin aatellut et paikan päälle saapuis muutama pelaajien kaveri, mut loppujen lopuks melkein koko kotikatsomo oli täynnä oppilaita, opettajia, ja vanhempia. Aluks olin ihan et voi kamala mut heti kun peli alkoi niin ei riittäny juuri yhtäkään ajatusta sihen mitä katsomossa tapahtui.
Tässä nyt peli lyhyesti summattuna:
Ekalla neljänneksellä ei tapahtunu kummempia, mua peluutettiin vähän puolustuksessa ja olin myöskin mukana kickoffissa ja kick return peleissä. Toisella neljänneksellä Jasmine teki meille touchdownin, mut juniorit seuras pian perässä.Pääsin ekaa kertaa vähän juoksemaan palloa, pääsin ihan mukavasti eteenpäin ennen kun joku vetäs mun lipun irti. Btw mikään ei oo niin ärsyttävää kun se tunne kun oot täydessä vauhdissa ja sit kuulet tarran irrottamis äänen ja tiiät et nyt se on ohi. Tavallaan toivoin et oltais pelattu ihan normi jenkkifutista koska ne perässä liehuvat liput teki meijän tehtävästä niin paljon hankalampaa
 Puoliajalla käytiin pukkarissa kiivasta keskustelua siitä miten mejän on pakko tehdä jotain, ja tunteet kuumeni koska juniorit oli ilmeisesti unohtaneet ettei tarkotuksena ollut pelata tackle-footballia.
Ihan kolmannen neljänneksen lopussa pääsin taas kentälle, Hailey ojensi mulle pallon ja juoksin niin kovaa kun ikinä lähti maalialueelle. En oikeestaan muista yhtään mitä tapahtu sen noin 40metrin juoksun aikana, mut heti pysähdyttyäni katoin et onko molemmat liput tallella, ja olihan ne,- TOUCHDOWN! Oli ehkä paras tunne ikinä, tai ehkä vielä parempi oli kun 40 tyttöä + koutsit juoksee ympärille riehumaan haha. En oo ikinä mitään joukkuepeliä pelannut joten tää oli mulle ihan uutta, mut oli kyllä aivan mahtava fiilis!
Oltiin siis 14-7 johdossa, kunnes neljännellä neljänneksellä juniorit ensin tasotti ja sen jälkeen meni johtoon 14-20. Aika alkoi olla ihan lopussa ja epätoivo iski kun peliä oli enää 2minuuttia jäljellä ja pallo oli junioreilla. Meillä oli jo toimintasuunnitelma mitä tehdään kun saadaan pallo takasin (Hailey quarterbackiksi ja mut juoksemaan). Peliä oli 35sekuntia jäljellä kun joku meijän puolustuksesta nappas pallon junioreilta. Kaikki meni ihan sekasin ja koutsit koitti huutaa et pysäyttäkää nyt herranjestas se kello! Oli ihan hirveet 30 sekuntii kun ootettiin turhaan et aika pysäytettäis, pallo ei ollut ollut kunnolla hallussa joten sitä ei laskettu interceptioniksi. Juniorit oli voittaneet powderpuff pelin ilmeisesti ekaa kertaa Centralin historiassa, käytiin kättelemässä ne ja livuttiin paikalta aika nopsaan.

Nää pojat oli kyl ihan huippu cheerleadereitä! :'D

 

Vaikka oma ilo siitä touchdownista hälvenikin häviön mukana niin tosi moni tuntuu muistavan sen, ja kavereitten ja hostien lisäks moni on tullut siitä onnittelemaan senioreista, opettajiin ja koulun järjestyksenvalvojiin (?). Itteä lähinnä jäi kaiveleen se etten päässyt koittamaan toista touchdownia pelin lopussa, ja nyt on tullut kelattua sitä peliä päässä koko päivän ajan, vois koittaa jo päästä tästä yli mut se on helpommin sanottu kun tehty lol.

Summauksena tähän: powderpuff oli ihan mahtava kokemus, pääsi ehdottomasti mun lemppari tapahtumien joukkoon koko vaihtovuoden aikana. Toivottiin tyttöjen kanssa moneen kertaan et se ois ihan oikee urheilulaji joka jatkuis vähän pidempään kuin yhen viikon ajan!

Two zero!

One five!

Two zero one five Senioors!!

 

We are the real winners!